Hymy ja nauru

Thaimaalainen tunnetaan hymystään. Suomalaisturisti pääsee helposti lomatunnelmaan kohdatessaan kaikkialla lämpimästi hymyileviä alkuasukkaita. Omatkin suupielet vääntyvät väkisin ylöspäin. On kuitenkin hyvä tietää, että thaimaalainen hymyilee myös ollessaan hämmentynyt, pettynyt, loukkaantunut tai vihainen. Hän voi myös rahastaa hymyllään. Pienen tytön hymyn saa Pohjois-Thaimaassa kuvata viidellä bahtilla, mutta bangkokilaisessa jetset-yökerhossa tapaamasi kaunottaren jalat alta vievä hymy saattaa maksaa muutaman tuhat bahtia.

Tyttäreni matkusti kerran taksilla, jonka kuljettaja oli vähällä ajaa jalankulkijan päälle. Selvittyään täpärästi vaaratilanteesta kuljettaja oli puhjennut valtaisaan nauruun. Se kuulosti kieltämättä oudolta, vaikka tyttäreni tiesi, että se oli kuljettajan pyrkimys säilyttää kasvonsa. Kun asuimme Samuilla, kotikylämme kauppiasrouva nauroi aina lähes koko ajan, kun keräilin ostoksia kaupan ainoaan ostoskoriin. Sekin tuntui aluksi oudolta, ja tunsin itseni lähinnä sirkuseläimeksi, ennen kuin totuin olemaan kirjaimellisesti naurunalaisena. Naurullaan kauppias todennäköisesti ilmaisi, että oli hämillään, koska olin oudon näköinen, käyttäytyin oudosti eikä hän osannut keskustella kanssani, mutta silti hän halusi suhtautua minuun ystävällisesti.

Bangkokilainen taksikuski löysi oikean kadun, mutta ei hotellia. Hän ajoi katua edestakaisin ja nauroi. Samalla me molemmat yritimme vilkuilla hotellien kylttejä kadun varrella. Lopulta hän kävi kysymässä apua poliisilta, joka osasi neuvoa oikeaan osoitteeseen. Nauroimme helpottuneena molemmat.

Kun palasimme Thaimaan-vuotemme jälkeen Suomeen, ja kävin ensimmäistä kertaa kaupassa kymmenvuotiaan poikani kanssa, tämä kommentoi ihmeissään: "Ne kaupan tädit ei yhtään hymyilleet!" Emmekä siis mekään. Suupielet, jotka olivat vuoden aikana virittyneet lähes jatkuvaan hymyyn, vajosivat takaisin perusasentoonsa.

Thaimaalaiset osaavat pitää hauskaa hilpeän lapsekkaalla tavalla, sanuk, niin kuin he sanovat. He haluavat, että työnteko on sanuk ja vapaa-aika on sanuk. Hauskanpitoon liittyy aidon iloinen hymy ja nauru, ja se tarttuu jos mikä.