Hartaasti vai hilpeästi? Suomi ja Thaimaa juhlivat

Vietän tätä itsenäisyyspäivää, niin kuin monia tätä ennen, Thaimaassa. Thaimaa ja Suomi juhlivat osin päälletysten. 5. joulukuuta on Thaimaan rakastetun kuningas Bhumibolin syntymäpäiväpäivä. Kuningas täytti eilen 83 vuotta ja on aika huonossa kunnossa. Hän kykeni kuitenkin esiintymään lyhyesti julkisuudessa ja sanomaan muutaman sanan. 5. joulukuuta  on Thaimaassa myös isänpäivä ja yleinen vapaapäivä. Eilen päivä osui sunnuntaiksi, joten tänään maanantaina vietetään korvaavaa vapaapäivää. Virastot ja koulut ovat kiinni.

Thaimaalaiset juhlivat yleensä äänekkäästi. Ilonpitoon kuuluu syömistä, mahdollisesti myös juomista, naurua ja vilkasta seurustelua. Baareissa juhlitaan äänekkään musiikin säestyksellä ja hyvin usein ammutaan ilotulitteita. Kuninkaan syntymäpäivää juhlistetaan kuitenkin sellaisella hartaudella, että tunnelma sopii hyvin suomalaiseen itsenäisyyspäivään. Kuningas Bhumibol on jokaiselle thaimaalaiselle lähes jumalolento, maan isä sekä symbolisessa että konkreettisessa merkityksessä.

Satuin olemaan täällä Mae Phimissä kolme vuotta sitten, kun kuningas täytti 80 vuotta. Mae Phimin kilometrien pituinen hiekkaranta oli valittu yhdeksi monipäiväisten juhlallisuuksien päätapahtumapaikaksi. Sinne kokoontui lähes 100 000 thaimaalaista. Muistan, kuinka istuin illalla pimeällä rannalla, joka oli tupaten täynnä väkeä. Ihmiset istuivat piknikvarusteineen perhekunnittain siellä, söivät, joivat ja rupattelivat hiljaa. Kukaan ei korottanut ääntään saati törttöillyt juovuksissa. Kun jossain soitettiin kuninkaan hymni, koko rannallinen ihmisiä nousi hiljaa seisomaan, vaikka musiikkia ei voinut edes kuulla. Ilta päättyi parin tunnin pituiseen loisteliaaseen ilotulitukseen.

Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa...Kuuntelen nettiradiosta Radio Suomen musiikkilähetystä. Vanhoja iskelmiä, perinteistä Suomi-musiikkia, myös Finlandia-hymni, joka sykähdyttää täällä kaukomailla vielä enemmän kuin kotona.

Hyvää ja harrasta itsenäisyyspäivää meille kaikille suomalaisille, missä sitten tänään olemmekaan.

Annika

Hitaasti kypsäksi

Kolme viikkoa sitten saavuin Villa Fabellaan ja kiersin heti tutkimassa hedelmäpuut. Papaijat roikkuivat viittä vailla poimintavalmiina, limettipuussa oli pari pientä kukkaa ja mangopuussa jotain, joka saattoi näyttää alkavilta nupuilta. Kaikki muutkin kasvit olivat hengissä. Puutarhani on vasta vuoden vanha, joten tilanne näytti hyvältä. Varsinkin kun kasveja hoitava herra Suchet valitteli sadekauden olleen poikkeuksellisen rankka.

Moni kuvittelee, että tropiikin lämmössä hedelmäpuut tuottavat monta satoa vuodessa ja kaikki kasvaa kohisemalla. Asia on kuitenkin juuri päin vastoin. Suomessa hedelmäpuilla on hurja kiire kehittää nuppunsa kukkaan, jotta hedelmät ehtisivät kypsyä ennen talven tuloa. Thaimaassa puut voivat suhtautua asiaan rennommin, koska täällä on ikuinen kesä. Nuppuja kehitellään viikkotolkulla, kukkia pukerretaan auki hissukseen ja hedelmät saavat kypsyä auringonpaisteessa hitaasti taivaallisen makeiksi, useiden kuukausien ajan. Minun mangopuuni on täällä oloni aikana ehtinyt venytellä ympäri kehoaan pikkiriikkisiä nupputerttuja, mutta ne eivät ole tehneet elettäkään pullistuakseen avautuviksi kukiksi. Onneksi olen täällä joulukuun puoleenväliin saakka, joten ehdin nähdä puun kukassa. Kuka onnellinen pääsee poimimaan kypsät mangot ensi maaliskuussa? Sitä en tiedä, huvilamme varauskalenterissa on vielä tyhjää noina viikkoina.

Thaimaalaisilla ihmisillä on yhtä rento ote elämään kuin hedelmäpuilla. Asioiden edistymisestä ei kanneta turhaa huolta. Täällä eletään täysillä tässä ja nyt. Elämästä osataan nauttia. Onnellinen olo on tärkeämpää kuin tulevaisuuden saavutukset. Ei siis ihme, että suomalaisenkin on helppo tänne tultuaan unohtaa kiire ja stressi.

Taas Thaimaahan, miksi ihmeessä?

Thaimaa houkuttelee suomalaisia vuodesta toiseen. Lämpö. aurinko, hyvä ruoka, edullinen hintataso ja hyvä palvelu ovat lyömätön yhdistelmä. Miinuspuolella on pitkä lentomatka, joka tänä talvena on myös suhteellisen kallis. Halpoja lentotarjouksia ei juurikaan ole ollut eikä varmaan tulekaan. Lisäksi Thaimaan bahtin kurssi on vahvistunut, mikä tarkoittaa meille matkalaisille hieman viime vuotista korkeampaa hintatasoa paikan päällä. Silti Thaimaa-loman hinta-laatusuhde on edelleen erittäin hyvä.

Jos valitsee omatoimimatkan ja haluaa rauhalliseen lomakohteeseen, kannattaa valita paikka, johon ei järjestetä valmismatkoja. Toki valmismatkoissakin on valinnan varaa, ja uusi kohde voi olla hyvinkin hiljaisella alueella. Sillä tarkoitan lähinnä baarityttöjen ja kiertävien rantakaupustelijoiden puuttumista. Tosin se samalla tarkoittaa myös iltaelämän puuttumista, mikä voi parin viikon lomalla kyllästyttää.

Itse olen viettänyt olosuhteiden pakosta parin viime vuoden aikana runsaasti aikaa Mae Phimissä, joka sijaitsee Rayongin maakunnassa, reilun kahden tunnin ajomatkan päässä lentokentältä. Syynä on Villa Fabella, joka olen hankkinut kiinnekohdakseni Thaimaahan. Huvila on rakennettu lainarahalla, joten vuokraan huvilaa suomalaisille lomanviettäjille peittääkseni edes osan huvilan menoista ja lainanlyhennyksistä. Itse yritän mieheni kanssa päästä sinne pari kertaa vuodessa kunnostamaan paikkoja, kohentamaan puutarhaa ja tietysti nauttimaan.

Mae Phim on ihanan hiljainen ja rauhallinen paikka. Siellä ei ole länsimaalaisille tarkoitettuja hotelleja, ja alueelle tulevat lomailijat ovat lähinnä thaimaalaisia. Viime vuosina Mae Phimiin on kuitenkin kohonnut useita länsimaalaisten omistamia huvila-alueita ja condoja, joten "farangeja" on alkanut näkyä alueella yhä enemmän. Hintataso on hieman noussut, mutta on edelleen huomattavasti alhaisempi kuin varsinaisissa turistikohteissa. Rantakadulla on runsaasti hyviä ravintoloita, kilometrien pituinen hiekkaranta hakee vertaistaan, meriretkille pääsee ja Pattayalle voi tehdä päivän shoppailuretken.

Olen asunut Thaimaassa pisimmillään lähes vuoden ja viettänyt siellä runsaasti aikaa viimeisten 12 vuoden aikana. Villa Fabella on muuttanut suhdettani hymyjen maahan, sillä nyt minulla on siellä pysyvä kiinnekohta. Välillä tietysti hirvittää, kun on sijoittanut niin paljon maahan, jonka kulttuuri ja käytännöt ovat välillä erittäin vaikeasti tulkittavissa. Tiedän kuitenkin, että kun taas marraskuussa jätän Suomen pimeyden kuudeksi viikoksi, teen ensimmäisen kierroksen Villa Fabellan puutarhassa tarkastelemassa kypsyviä banaaneja, papaijoita ja mangoja, pulahdan uima-altaan lämpöiseen veteen ja istahdan terassille lepotuoliin hyvän kirjan kanssa, en kadu yhtään.