Kolme viikkoa sitten saavuin Villa Fabellaan ja kiersin heti tutkimassa hedelmäpuut. Papaijat roikkuivat viittä vailla poimintavalmiina, limettipuussa oli pari pientä kukkaa ja mangopuussa jotain, joka saattoi näyttää alkavilta nupuilta. Kaikki muutkin kasvit olivat hengissä. Puutarhani on vasta vuoden vanha, joten tilanne näytti hyvältä. Varsinkin kun kasveja hoitava herra Suchet valitteli sadekauden olleen poikkeuksellisen rankka.
Moni kuvittelee, että tropiikin lämmössä hedelmäpuut tuottavat monta satoa vuodessa ja kaikki kasvaa kohisemalla. Asia on kuitenkin juuri päin vastoin. Suomessa hedelmäpuilla on hurja kiire kehittää nuppunsa kukkaan, jotta hedelmät ehtisivät kypsyä ennen talven tuloa. Thaimaassa puut voivat suhtautua asiaan rennommin, koska täällä on ikuinen kesä. Nuppuja kehitellään viikkotolkulla, kukkia pukerretaan auki hissukseen ja hedelmät saavat kypsyä auringonpaisteessa hitaasti taivaallisen makeiksi, useiden kuukausien ajan. Minun mangopuuni on täällä oloni aikana ehtinyt venytellä ympäri kehoaan pikkiriikkisiä nupputerttuja, mutta ne eivät ole tehneet elettäkään pullistuakseen avautuviksi kukiksi. Onneksi olen täällä joulukuun puoleenväliin saakka, joten ehdin nähdä puun kukassa. Kuka onnellinen pääsee poimimaan kypsät mangot ensi maaliskuussa? Sitä en tiedä, huvilamme varauskalenterissa on vielä tyhjää noina viikkoina.
Thaimaalaisilla ihmisillä on yhtä rento ote elämään kuin hedelmäpuilla. Asioiden edistymisestä ei kanneta turhaa huolta. Täällä eletään täysillä tässä ja nyt. Elämästä osataan nauttia. Onnellinen olo on tärkeämpää kuin tulevaisuuden saavutukset. Ei siis ihme, että suomalaisenkin on helppo tänne tultuaan unohtaa kiire ja stressi.
