Huijaaminen

Kun olin tyttäreni kanssa ensimmäistä kertaa matkalla Samuilta Etelä-Thaimaahan, ja bussimme lähestyi Surathanin kaupunkia, ystävällinen naishenkilö vieressämme kysyi, minne olimme menossa. Kerroimme, että Hat Yaihin. Bussi pysähtyi pysäkille, ja nainen neuvoi meitä jäämään pois. Samalla hän kiljui ulos, että täältä tulee Hat Yaihin menijöitä. Ulkopuolella tietävän näköinen nuori mies pyysi lippumme ja viittoi seuraamaan. Luulimme, että hän on matkatoimistovirkailija, joka saattaa meidät Hat Yaihin menevälle minibussille, mutta hän istuttikin meidät songtaon lavalle.
"50 bahtia kummaltakin", ilmoitti mies.
"Mistä hyvästä?" yritimme kysyä.
"50 bahtia kummaltakin, niin vien teidät lipussa ilmoitettuun matkatoimistoon."
"Se on ihan liikaa. Maksamme 50 bahtia yhteensä."
"Nouskaa ulos autosta sitten", komensi mies tylysti.
Olisimme nousseetkin, mutta bussin lähtöön oli enää 20 minuuttia eikä meillä ollut aavistustakaan, oliko lähtöpaikka lähellä vai kaukana. Alistuimme siis tähän laillistettuun ryöstöön, ja mies kuljetti meidät pari korttelia eteenpäin. Olisimme aivan hyvin voineet kävellä tuon matkan. Sittemmin huomasimme, että vastaavaa huijausta tapahtui Surathanissa päivittäin. Aivan tavallista oli, että kyseisellä bussipysäkillä rautatie- tai bussiasemalle menossa olevat turistit houkuteltiin ulos bussista takseihin, vaikka kyseinen bussi olisi vienyt heidät perille saakka. Bussinkuljettaja ei välittänyt mitä tapahtui, ainakin näytteli täysin kielitaidotonta.

Thaimaan vuotemme aikana opimme pikku hiljaa Aasiassa matkustamisen niksejä. Tärkein oivallus oli, että koskaan ei saanut ihan sitä mitä luuli ostaneensa. Jännitys säilyi joka matkalla.

Seuraavalla reissullamme osasimme suoraan rautatieasemalle. Kun astuimme ulos bussista, luoksemme tuli ystävällinen mies juhlavassa univormussa ja pyysi nähdä lippumme. Sitten hän näytti meille, mistä juna lähtisi.
"Mutta junan lähtöön on puolitoista tuntia. Vien teidät paikkaan, missä voitte odottaa".
Ja niin hän saattoi meidät lähellä sijaitsevaan ravintolaan. Meidät istutettiin pöytään ja ruokalista kiikutettiin eteen. Osoittautui, että univormupukuinen mies oli ravintolan työntekijä eikä suinkaan rautatieläinen. No, jossainhan me olisimme kuitenkin joutuneet odottamaan. Ehkä emme olleet höynäytettäviä tehomarkkinoinnin uhreja vaan hyvin palveltuja matkailijoita. Ero on joskus hiuksenhieno.

HYVÄ TIETÄÄ:

Suomalaisen on hyvä muistaa, että kulttuurierot selittävät osan thaimaalaisten huijauksista. Kauppias ei voi sanoa, että hänellä ei ole kysymääsi tavaraa. Hänen on sanottava, että sitä ei saa koko maasta ja ylipäätään se on niin kehnoa, ettei sitä kannattaisi ostaa vaikka saisi. Räätäli ei voi myöntää, että hän tilasi eri kangasta kuin mistä olitte sopineet. Hän väittää kivenkovaan, että kyllä se on ihan samaa, se on vain pakassa litistynyt erilaiseksi. Ja niin edelleen. Ei kannata ryhtyä väittelemään, se ei johda mihinkään.

HYVÄ TIETÄÄ:

Jos olet kävelemässä kohti tunnettua nähtävyyttä, sinut saattaa pysäyttää tuktuk-kuski, joka ilmoittaa kohteen olevan juuri tänään suljettu. Älä ihmeessä usko. Kuskin tarkoitus on saada sinut kyytiinsä ja kultakauppaan, josta hänelle maksetaan komissio.

HYVÄ TIETÄÄ:

Thaimaa on matkailijan kannalta melko turvallinen maa, mitä tulee ryöstöihin ja taskuvarkauksiin. Paljon tavallisempaa on, että matkailijalta höynäytetään rahat tavalla tai toisella. Usein on kyse aika pienistä summista, ja yleinen ärtymys juksatuksi tulemisesta on ainoa varsinainen seuraus. Suuri osa matkailijoista ei koskaan edes huomaa tulleensa höynäytetyksi. Ole tarkkana, mutta älä suotta pilaa lomaasi kiukustumalla. Jos songtaon kuljettaja vaatii sinulta 50 bahtin matkasta 100 bahtia, kyse on kuitenkin vain yhdestä eurosta. Sellaisen vuoksi ei kannata menettää yöuniaan.